Quantcast
Channel: Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea
Viewing all articles
Browse latest Browse all 744

Lisokabtageeni-maraleuseeli suurisoluisen B-solulymfooman toisen linjan hoidossa

$
0
0
Lisokabtageeni-maraleuseeli suurisoluisen B-solulymfooman toisen linjan hoidossa Nousiainen, Pia; Lamminsalo, Marko; Rahkonen, Atte Tämän arvioinnin kohteena on lisokabtageenimaraleuseeli (liso-cel), joka on tarkoitettu diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman (DLBCL), korkean maligniteettiasteen B-solulymfooman (HGBCL), primaarisen välikarsinan suurisoluisen B-solulymfooman ja gradus 3B follikulaarisen lymfooman hoitoon aikuispotilailla, joiden sairaus on uusiutunut 12 kuukauden kuluessa ensilinjan kemoimmunoterapian päättymisestä tai ei reagoi ensilinjan kemoimmunoterapiaan. Liso-cel on T-solujen CD19-antigeeniin kohdennettu autologisia ja puhdistettuja CD4-positiivisia ja CD8-positiivisia T-soluja 1:1-suhteessa sisältävä immuunihoito. Tutkimusnäyttö liso-celin tehosta ja turvallisuudesta tarkasteltavassa käyttöaiheessa perustuu pääosin yhteen faasin III satunnaistettuun avoimeen monikeskustutkimukseen (TRANSFORM). Ensisijainen lopputulosmuuttuja TRANSFORM-tutkimuksessa oli puolueettoman arviointiryhmän (IRC) arvioima tapahtumavapaa elossaoloaika (EFS), joka määriteltiin aikana satunnaistamisesta kuolemaan, taudin etenemiseen, epäonnistumiseen saavuttaa täydellinen tai osittainen vaste yhdeksän viikon kohdalla satunnaistamisesta tai uuden syöpähoidon aloittamiseen tehon puutteesta johtuen. Keskeisinä toissijaisina lopputulosmuuttujina olivat täydellisen vasteen osuus (CRR), elossaoloaika ennen taudin etenemistä (PFS) ja kokonaiselossaoloaika (OS). Tutkimuksessa potilaat saivat toisen linjan hoitona liso-celiä (n = 92) tai nykyhoitokäytännön mukaista platinapohjaista kemoimmunoterapiaa (SOC, n = 92). Kaikki potilaat olivat saaneet ensilinjan hoitona anti-CD20 monoklonaalisia vasta-aineita ja antrasykliini-hoitoa. Liso-celiä saaneiden potilaiden mediaani-ikä oli 60 vuotta ja yleisimmät taudin alatyypit olivat tarkemmin määrittelemätön DLBCL (58 %) ja HGBCL (24 %). TRANSFORM-tutkimuksessa EFS-mediaani oli SOC-ryhmässä 2,4 kuukautta ja liso-cel-ryhmässä 29,5 kuukautta. PFS-mediaani oli SOC-ryhmässä 6,2 kuukautta, kun liso-cel-ryhmässä sitä ei oltu vielä saavutettu. OS-mediaania ei oltu vielä saavutettu kummassakaan ryhmässä. Täydellisen vasteen saavutti liso-cel-ryhmässä 74 % potilaista ja SOC-ryhmässä 44 % potilaista. EFS- ja PFS-tulosten suhteen hoitohaaroilla oli tilastollisesti merkitsevä ero mutta OS-tulosten suhteen ei. Esitetyt tulokset perustuvat alustavaan päivitettyyn analyysiin (seuranta-ajan mediaani 33,9 kuukautta) ja ne ovat samansuuntaisia kuin aiemmin julkaistun pääanalyysin tulokset (tiedonkeruun katkaisu 13.5.2022, seuranta-ajan mediaani 17,5 kuukautta). Terveyteen liittyvää elämänlaatua mitattiin TRANSFORM-tutkimuksessa EORTC QLQ-C30-, FACT-LymS- ja EQ-5D-5Lmittareilla. Mittareiden tuloksissa oli viitteitä liso-cel-hoidon suotuisasta vaikutuksesta elämänlaatuun ja terveydentilaan kuusi kuukautta infuusion jälkeen. Saatuja tuloksia tulee kuitenkin tulkita varoen, sillä mittauksiin osallistuneiden potilaiden määrä oli pieni. 6 Tehtyjen alaryhmäanalyysien perusteella ei voida sanoa jonkun tietyn ryhmän hyötyvän liso-cel-hoidosta jotain muuta ryhmää enemmän. Tulosten tulkintaa vaikeuttaa useiden alaryhmien pieni koko. Myyntiluvan haltija toimitti Fimealle epäsuoran vertailun, jossa liso-celiä verrattiin aiemmin samaan käyttöaiheeseen hyväksyttyyn CAR-T-soluvalmisteeseen, aksikabtageenisiloleuseeliin (axi-cel, kauppanimi Yescarta). Liso-celin ja axi-celin teho oli samankaltainen tarkasteltujen lopputulosmuuttujien (EFS, PFS, OS, CRR, kokonaisvasteosuus) suhteen. Liso-celin turvallisuusprofiili oli axi-celiä suotuisampi, sillä sytokiinioireyhtymää ja neurotoksisuutta havaittiin liso-celillä vähemmän. Tuloksia tulkittaessa on kuitenkin aina huomioitava, että kyseessä oli epäsuora vertailu, jonka luotettavuus on lähtökohtaisesti suoraa vertailua huomattavasti heikompi. Liso-celiä saaneilla potilailla havaittiin kaikilla vähintään yksi jonkinasteinen haittatapahtuma ja noin puolella vakava haittatapahtuma. Haittatapahtumien ilmaantuvuus oli samankaltaista SOC-hoitohaarassa, vaikka haittaprofiilit poikkesivat hieman toisistaan. Liso-cel-hoitoa saaneilla potilailla yleisimmät haittatapahtumat olivat neutropenia, anemia, trombosytopenia, pahoinvointi ja sytokiinioireyhtymä. SOC-hoitoa saaneilla potilailla yleisimmät haittatapahtumat olivat trombosytopenia, anemia, pahoinvointi, neutropenia ja ripuli. Liso-cel-hoitoa SOC-hoidon jälkeen saaneilla potilailla haittavaikutusprofiili oli samankaltainen suoraan liso-cel-hoitoa saaneiden potilaiden haittavaikutusprofiilin kanssa. Myyntiluvan haltijan toimittamassa kustannusten minimointianalyysissä verrattiin liso-celin ja axi-celin lääkekustannuksia keskenään. Analyysissä käytetyillä oletuksilla liso-cel- ja axi-cel-hoidon lääkekustannukset ovat kummallakin hoidolla 327 000 € potilasta kohden. Näin ollen liso-celin käyttöönotto tarkasteltavassa käyttöaiheessa ei aiheuta budjettivaikutusta. Myyntiluvan haltijan arvion mukaan Suomessa voisi olla vuosittain 149 arvioitavalle hoidolle soveltuvaa potilasta. Fimean kliinisen asiantuntijan mukaan myyntiluvan haltijan arvioima potilasmäärä on realistinen. Käytännössä CAR-T-soluhoitoja saavien potilaiden määrä on kuitenkin huomattavasti pienempi. Fimean RWD-tutkimukseen perustuen pienimmillään viisi potilasta voisi saada vuosittain CAR-T-soluhoitoa kyseisessä käyttöaiheessa. Fimean arvio liso-cel-hoidon kokonaiskustannuksista listahinnoin vaihteli 1,7–50 miljoonan euron välillä potilasmäärästä riippuen (5–149 potilasta). Budjettivaikutus vaihteli 1,4–42 miljoonan euron välillä, kun oletettiin kaikkien potilaiden siirtyvän nykyhoitokäytännön mukaisista kemoimmunoterapiahoidoista CAR-T-soluhoitoihin, ja oli nolla, kun oletettiin potilaiden siirtyvän CAR-T-soluhoitojen kesken axi-cel-hoidosta ja liso-cel-hoitoon. Budjettivaikutuksen yläraja on todennäköisesti yliarvio, sillä axi-cel on jo Suomessa jossain määrin käytössä. Todellisen budjettivaikutuksen luotettava arviointi on kuitenkin hankalaa. Budjettivaikutusanalyysin keskeisimmät epävarmuustekijät ovat potilaiden lukumäärä sekä hoitojen markkinaosuudet. Toistaiseksi on epäselvää missä määrin liso-celin hyväksyminen toiseen hoitolinjaan tulee lisäämään CAR-T-soluhoitojen käyttöä. Esitetyt kustannukset on laskettu listahinnoin eikä Fimealla ole tiedossa lääkehoitojen mahdollisesti sairaaloille myönnettäviä alennuksia.

Viewing all articles
Browse latest Browse all 744

Trending Articles