Biosimilaarien käyttöönotto Suomessa - Lääkäreiden näkemyksiä
Sarnola, Kati; Merikoski, Merja; Jyrkkä, Johanna; Kastarinen, Helena; Kurki, Pekka; Ruokoniemi, Päivi; Hämeen-Anttila, Katri
Biologisten lääkkeiden käyttö on yleistynyt monien kansanterveydellisesti ja -taloudellisesti merkittävien sairauksien hoidossa viimeisen vuosikymmenen aikana. Biosimilaarit ovat teholtaan, turvallisuudeltaan ja laadultaan biologisia alkuperäislääkkeitä vastaavia valmisteita, joiden kehitys perustuu osittain alkuperäislääkkeen kehittämisestä ja käytöstä saatuun kliiniseen tutkimustietoon. Näin ollen niitä voidaan tuoda markkinoille alkuperäislääkettä edullisemmalla hinnalla. Biosimilaarien käyttöönoton edistäminen lisää hintakilpailua, josta hyötyy sekä lääkkeen käyttäjä että yhteiskunta. Biosimilaarien käyttö avohoidossa on kuitenkin ollut vaatimatonta verrattuna biologisten alkuperäislääkkeiden käyttöön. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia biologisia lääkkeitä määräävien lääkäreiden asenteita ja suhtautumista biosimilaarien käyttöönottoon, biosimilaarien käyttöönottoa edistäviä ja estäviä tekijöitä sekä lääkäreiden käyttämiä tiedonlähteitä biologisista lääkkeistä.
Tutkimus keskittyi dermatologisten, gastroenterologisten ja reumatologisten sairauksien hoitoon erikoissairaanhoidossa sekä diabeteksen hoitoon erikoissairaanhoidossa ja perusterveydenhuollossa. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluina ja ryhmäkeskusteluina tammi-syyskuussa 2018. Teemahaastatteluihin valittiin toimintayksikköjen vastaavia lääkäreitä ja ryhmäkeskusteluihin kliinistä työtä tekeviä erikoislääkäreitä ja diabeteksen hoidosta vastaavia lääkäreitä 13 paikkakunnalta. Teemahaastatteluihin osallistui 45 lääkäriä. Ryhmäkeskusteluita tehtiin yhdeksän ja niihin osallistui 31 lääkäriä. Teemahaastattelut analysoitiin sisällönanalyysillä ja ryhmäkeskustelut kuvailevalla analyysilla.
Teemahaastatteluihin osallistuneista lääkäreistä suurin osa (n = 37) piti biologisia alkuperäislääkkeitä ja biosimilaareja samanarvoisina. Puolet (n = 21) lääkäreistä kertoi aloittavansa biosimilaarin ensimmäisenä biologisena lääkehoitona ja vaihtavansa potilaan aiemman biologisen lääkehoidon biosimilaariin. Lääkäreiden suhtautuminen biologisten lääkkeiden lääkevaihtoon apteekeissa vaihteli hyväksyvästä kielteiseen. Tyypillisimmät biosimilaarien käyttöönottoa edistävät tekijät olivat kustannushyöty yhteiskunnalle (n = 38), organisaation yhteinen toimintakulttuuri (n = 37) sekä lääkehankintojen kilpailutus ja yhteistyö lääkehankinnoissa (n = 37). Tyypillisimmät biosimilaarien käyttöönottoa estävät tekijät olivat lääkäreiden henkilökohtaiset mielipiteet ja toive lääkkeenmääräämisautonomiasta (n = 40), potilaan toive käyttää alkuperäisvalmistetta (n = 33) sekä se, että lääkkeiden kallis hinta yleensä vähentää niiden käyttöä (n = 33). Lääkärit saivat tietoa biologisista lääkkeistä tyypillisimmin lääketeollisuudesta (n = 44). Muita tiedonlähteitä olivat esimerkiksi koulutukset ja kongressit (n = 29) sekä tieteelliset (n = 26) ja ammatilliset julkaisut (n = 24). Ryhmäkeskustelut vahvistivat teemahaastattelujen tulokset.
Tämän tutkimuksen perusteella lääkäreiden suhtautuminen biosimilaarien käyttöönottoon on pääosin positiivista. Biosimilaarien määrääminen ei kuitenkaan ole yhtä yleistä kuin lääkäreiden pääosin positiivisen suhtautumisen perusteella voisi olettaa. Biosimilaarien käyttöönottoa edistävät tyypillisimmin yhteiskunnalliset ja organisatoriset tekijät, kun taas käyttöönottoa estävät tekijät ovat tyypillisimmin lääkäreihin ja potilaisiin liittyviä tekijöitä. Biosimilaarien käyttöönoton edistämiseksi tarvitaan nykyistä enemmän riippumatonta informaatiota terveydenhuollon ammattilaisille ja potilaille sekä yhteisiä käytäntöjä, toimintatapoja ja teknisiä ratkaisuja, jotka varmistavat rationaalisen lääkkeenmääräämisen kansallisella, organisatorisella ja yksilön tasoilla.
↧