Durvalumabi ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoidossa kemosädehoidon jälkeen
Heiskanen, Jari; Hyvärinen, Antti; Kiviniemi, Vesa
Keuhkosyöpä on eniten kuolleisuutta aiheuttava syöpä Suomessa. Keuhkosyövän diagnostiikka on kehittynyt huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, ja hoito pyritään kohdentamaan mahdollisimman tarkasti kasvaimen ominaisuuksien mukaan. Kehityksestä huolimatta keuhkosyövässä viiden vuoden ikävakioitu elossaolo-osuus on viime vuosina ollut vain 11–16 % sukupuolesta riippuen, joten uusia hoitovaihtoehtoja tarvitaan.
Durvalumabi on PD-L1 vasta-aine, joka parantaa immuunijärjestelmän kykyä hyökätä syöpäsoluja vastaan ja hidastaa näin sairauden etenemistä. Durvalumabi on tarkoitettu paikallisesti edenneen, leikkaukseen soveltumattoman ei-pienisoluisen keuhkosyövän hoitoon aikuisille, joilla kasvaimet ilmentävät PD-L1-ligandia ≥ 1 %:ssa kasvainsoluista ja joiden sairaus ei ole edennyt kemosädehoidon jälkeen. Kun tauti ei ole vielä metastasoinut, on hoidon tavoitteena potilaan parantuminen. Näyttö durvalumabin vaikutuksista tässä käyttöaiheessa perustuu yhteen satunnaistettuun faasin III PACIFIC-tutkimukseen, jossa 713 potilasta sai durvalumabia tai lumetta kemosädehoidon jälkeen. Keskeisessä roolissa on myös kyseisen tutkimuksen PD-L1-positiivisten kasvainten alaryhmäanalyysi, johon myös durvalumabin käyttöaihe on rajattu.
PACIFIC-tutkimuksen perusteella durvalumabi-hoito pidentää merkittävästi elossaoloaikaa potilailla, joiden kasvaimen PD-L1-pitoisuus ≥ 1 % (HR 0,53; 95 % LV 0,36–0,77). Vaikutusta elossaoloajan absoluuttiseen pituuteen ei vielä toistaiseksi tarkasti tiedetä seurannan tässä vaiheessa, eikä elossaoloajan mediaania ole saavutettu. Durvalumabi-hoito myös viivästyttää taudin etenemistä oleellisesti potilailla, joilla on PD-L1-positiivinen kasvain. Durvalumabi-ryhmässä elossaoloajan ennen taudin etenemistä mediaani oli 17,8 kk ja lumeryhmässä 5,6 kk (HR 0,46; 95 % LV 0,33–0,64). Durvalumabi-hoitoon liittyy myös vakavia haittoja, joista keskeisimmät huolenaiheet liittyvät mm. keuhkotulehduksiin. Asteen 3–4 hoitoon liittyviä haittavaikutuksia ilmeni durvalumabi-hoidossa enemmän (12,0 % vs. 4,7 %). Durvalumabi-hoitoon liittyi myös enemmän vakavia haittavaikutuksia (SAE) ja hoidon viivästymistä haittojen vuoksi. Yleisesti ottaen haittaprofiili viittaa siihen, että potilaan yleiskunnon ja suorituskyvyn tulisi olla kohtalaisen hyvä kemosädehoitoa ja immunoterapiaa yhdistettäessä.
Durvalumabi-hoidon lääke- ja annostelukustannukset listahinnoin ovat yhteensä keskimäärin noin 87 000 euroa potilasta kohden. Potilaiden standardihoitona on seuranta, mikäli durvalumabia ei käytetä. Näin ollen durvalumabista aiheutuvat lisäkustannukset ovat käytännössä samat kuin lääke- ja annostelukustannukset. Suomessa durvalumabi-hoitoon soveltuvia potilaita on vuosittain arviolta noin 45. Tällöin durvalumabin budjettivaikutus on 3,9 miljoonaa euroa vuodessa, verrattuna tilanteeseen jossa durvalumabia ei käytetä kemosädehoidon lisäksi. Durvalumabi-hoito tulee todennäköisesti käyttöön asteittain ja budjettivaikutukset ovat alkuvaiheessa edellä mainittua vähäisemmät.
Kokonaisuudessaan durvalumabi-hoidon tuoma lisähyöty on varsin merkittävä, ja näyttö siitä, että hoito hidastaa taudin etenemistä on selkeä. Hoito vaikuttaisi pidentävän merkittävästi myös elossaoloaikaa, mutta vaikutuksen tarkkaa suuruutta ei vielä tiedetä. Ilman myyntiluvanhaltijan ja sairaanhoitopiirien välisiä riskinjakosopimuksia durvalumabin lisäkustannus on kuitenkin huomattavan korkea. Myyntiluvanhaltija on ilmaissut halukkuutensa neuvotella hallitun käyttöönoton sopimuksista sairaaloiden kanssa. Näiden puitteissa ja näytön perusteella hoidon käyttöönotto vaikuttaa järkevältä.
↧