Pembrolitsumabi uroteelikarsinooman hoidossa. 2. korjattu painos.
Rannanheimo, Piia; Hyvärinen, Antti; Härkönen, Ulla; Kiviniemi, Vesa
Pembrolitsumabi on PD-1-estäjien ryhmään kuuluva syöpälääke. Sitä voidaan käyttää muiden käyttöaiheiden ohella paikallisesti edenneen tai etäpesäkkeisen uroteelikarsinooman hoitoon aikuisille, jotka ovat aiemmin saaneet platinapohjaista solunsalpaajahoitoa (≥2. linja) tai jotka eivät sovellu saamaan sisplatiinia sisältävää hoitoa (1. linja).
Näyttö pembrolitsumabin tehosta ja turvallisuudesta uroteelikarsinooman hoidossa perustuu faasin III satunnaistettuun Keynote-045 -tutkimukseen ≥2. linja hoidon osalta ja 1.linjan osalta faasin II yksihaaraiseen Keynote-052 -tutkimukseen.
Keynote-045 -tutkimuksessa potilaat (n = 542), joita oli aiemmin hoidettu platinapohjaisilla lääkkeillä, saivat joko pembrolitsumabia tai solunsalpaajaa (vinfluniini, paklitakseli tai dosetakseli). Tutkimuksessa elossaoloajan mediaani oli 2,9 kuukautta pidempi pembrolitsumabi-ryhmässä verrattuna solunsalpaajahoitoryhmään (10,3 kk. vs. 7,4 kk, hasardisuhde (95 % LV) = 0,73 (0,59–0,91)). Täydellisen tai osittaisen hoitovasteen sai 21 % pembrolitsumabia ja 11 % solunsalpaajahoitoa saaneista potilaista. Lisäksi pembrolitsumabia saaneilla potilailla raportoitiin vähemmän haittoja kuin solunsalpaajahoitoryhmässä. Keynote-052 -tutkimuksessa potilaat (n = 370), joita ei voitu hoitaa sisplatiinilla, saivat pembrolitsumabia. Potilaista 29 % sai täydellisen tai osittaisen hoitovasteen.
Edellä esitetyt tulokset koskevat kasvaimen PD-L1 -pitoisuuden mukaan valikoimatonta tutkimusväestöä. Tutkimusten perusteella ei ole riittävästi näyttöä, joka tukisi hoidon kohdentamista PD-L1 -pitoisuuden mukaan. Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että pieni osa potilaista saa pembrolitsumabi-hoidosta pitkäkestoisen hyödyn, ja sen vuoksi heillä myös hoidon kesto on pidempi. Tutkimuksista julkaistujen alaryhmäanalyysien perusteella ei kuitenkaan voida tunnistaa sellaisia potilaiden tai taudin ominaispiirteitä, joiden avulla hoitoa voitaisiin riittävällä varmuudella kohdentaa siitä todennäköisesti eniten hyötyville potilaille.
Pembrolitsumabi-hoito maksaa noin 38 0000–63 000 euroa potilasta kohden, kun hoidon kesto on 3,4–5,7 kuukautta. Yhden potilaan pembrolitsumabi-hoidon (3,4 kk) lisäkustannus CG-hoitoon (3,2 kk) verrattuna on noin 32 000 euroa. Vastaavasti pembrolitsumabi-hoidon (5,7 kk) lisäkustannus vinfluniini-hoitoon (2,2 kk) verrattuna on noin 52 000 euroa ja taksaani-hoitoon verrattuna vielä enemmän. Arvioissa on huomioitu lääke- annostelu-, seuranta- ja haittojen hoidon kustannukset. Fimean arvioin mukaan vuosittain 5–10 potilasta voisi saada PD-1/PD-L1-estäjää 1. linjan hoitona ja 50–70 potilasta ≥2. linjan hoitona. Sekä hoidon kohderyhmän koon että hoidon keston arviointiin liittyy merkittävää epävarmuutta.
Pembrolitsumabi-hoidon lisäkustannukset ovat suuret verrattuna hoidon odotettuun lisähyötyyn ja hoidolliseen arvoon liittyvään epävarmuuteen nähden erityisesti paikallisesti edenneen tai etäpesäkkeisen uroteelikarsinooman ensilinjan hoidossa. Mikäli pembrolitsumabia käytetään tässä käyttöaiheessa, olisi perusteltua, että käytön ehdoksi asetetaan merkittävä hinnanalennus ainakin 1. linjan hoidossa.
↧