Atetsolitsumabi uroteelikarsinooman hoidossa
Rannanheimo, Piia; Hyvärinen, Antti; Härkönen, Ulla; Kiviniemi, Vesa
Atetsolitsumabi on PD-L1-estäjien ryhmään kuuluva syöpälääke. Sitä voidaan käyttää paikallisesti edenneen tai etäpesäkkeisen uroteelikarsinooman hoitoon aikuisille, jotka ovat aiemmin saaneet platinapohjaista solunsalpaajahoitoa (≥2. linja) tai jotka eivät sovellu saamaan sisplatiinia sisältävää solunsalpaajahoitoa (1. linja). ). Näyttö atetsolitsumabin tehosta ja turvallisuudesta perustuu satunnaistettuun faasin III IMvigor 211 -tutkimukseen ja yksihaaraiseen IMvigor 210 -tutkimukseen.
IMVigor 210 -tutkimukseen otettiin mukaan aiemmin hoitamattomia potilaita, joille sisplatiinia sisältäneen hoidon ei katsottu soveltuvan (kohortti 1, n = 119) sekä potilaita, jotka olivat saaneet vähintään yhden platinapohjaisen hoidon (kohortti 2, n = 310 ). Kohortin 1 potilaista 23 % saavutti hoitovasteen (ORR) ja kohortin 2 potilaista 16 % saavutti hoitovasteen. Kummassakaan kohortissa ei ollut saavutettu vasteen keston mediaania ja suurella osalla potilaista vaste jatkui edelleen analyysin ajankohtana. Elossaoloajan (OS) mediaani oli 15,9 kuukautta kohortissa 1 ja 7,9 kuukautta kohortissa 2.
IMvigor 211 -tutkimukseen otettiin mukaan potilaita, joiden tauti oli edennyt platinapohjaisen solunsalpaajahoidon aikana tai sen jälkeen. Potilaat satunnaistettiin saamaan joko atetsolitsumabia (n = 467) tai tutkijalääkärin valitseman solunsalpaajahoidon (vinfluniini, dosetakseli tai paklitakseli, n = 464). Tutkimuksen ensisijainen päätetapahtumaksi valittiin elossaoloaika potilasjoukolla, jonka kasvaimen PD-L1 -pitoisuus oli ≥ 5 % (n = 234). Tämän analyysin tulos ei saavuttanut tilastollista merkitsevyyttä. PD-L1 -pitoisuuden mukaan valikoimattomassa tutkimusväestössä (koko tutkimusväestö, n = 931) elossaoloajan mediaani oli 0,6 kuukautta pidempi atetsolitsumabi-hoitoa saaneessa ryhmässä verrattuna solunsalpaajahoitoa saaneeseen ryhmään (8,6 kk. vs. 8,0 kk, hasardisuhde (95 % LV) = 0,85 (0,73–0,99)). Hoitovasteen (ORR) saavutti 13 % sekä atetsolitsumabia että solunsalpaajahoitoa saaneista potilaista. Lisäksi atetsolitsumabia saaneilla potilailla raportoitiin vähemmän haittoja kuin solunsalpaajahoitoryhmässä.
Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että pieni osa potilaista saa atetsolitsumabista pitkäkestoisen hyödyn, ja heillä myös hoidon kesto on pidempi. Tutkimuksista julkaistujen alaryhmäanalyysien perusteella ei kuitenkaan voida tunnistaa sellaisia potilaiden tai taudin ominaispiirteitä, joiden avulla hoitoa voitaisiin riittävällä varmuudella kohdentaa siitä todennäköisesti eniten hyötyville potilaille.
Atetsolitsumabi-hoito maksaa noin 76 000–86 000 euroa potilasta kohden, kun hoidon kesto on 9,6–10,9 kuukautta. Arvioissa on huomioitu lääke- ja annostelukustannukset. Yhden potilaan atesolitsumabi-hoidon (9,6 kk) lisäkustannus karboplatiinia ja gemistabiinia sisältävään hoitoon (3,2 kk) verrattuna on 72 000 euroa. Vastaavasti atetsolitsumabi-hoidon (10,9 kk) lisäkustannus vinfluniini-hoitoon (2,2 kk) verrattuna on noin 76 000 euroa ja taksaani-hoitoon verrattuna vielä enemmän. Fimean arvioin mukaan vuosittain 5–10 potilasta voisi saada PD1/PD-L1-estäjää 1. linjan hoitona ja 50–70 potilasta ≥2. linjan hoitona. Sekä hoidon kohderyhmän koon että hoidon keston arviointiin liittyy merkittävää epävarmuutta.
Atetsolitsumabi-hoidon lisäkustannukset ovat suuret verrattuna hoidon odotettuun lisähyötyyn ja hoidolliseen arvoon liittyvään epävarmuuteen. Mikäli atetsolitsumabi käytetään tässä käyttöaiheessa, olisi perusteltua, että käytön ehdoksi asetetaan merkittävä hinnanalennus.
↧