Atetsolitsumabi ei-pienisoluisen keuhkosyövän toisen linjan hoidossa
Härkönen, Ulla; Heiskanen, Jari; Kiviniemi, Vesa
Atetsolitsumabi on PD-L1-estäjien ryhmään kuuluva syöpälääke, jota voidaan käyttää muun muassa ei-pienisoluisen keuhkosyövän toisen linjan hoitoon. Tämän arvioinnin tavoitteena oli verrata atetsolitsumabin vaikutuksia ja kustannuksia kyseisessä käyttöaiheessa kahteen PD-1-estäjään, nivolumabiin ja pembrolitsumabiin. Näitä kolmea lääkeainetta ei ole suoraan verrattu keskenään satunnaistetuissa tutkimuksissa, mutta epäsuora vertailu oli mahdollista, koska kaikkia on verrattu erikseen dosetakseli-hoitoon.
OAK-tutkimuksessa kokonaiselossaoloajan mediaani oli atetsolitsumabi-ryhmän potilailla 4,2 kuukautta pidempi kuin dosetakseli-ryhmän potilailla (13,8 kk vs. 9,6 kk; hasardisuhde 0,73; 95 %:n LV 0,62–0,87). Elossaoloajassa ennen taudin etenemistä (PFS) tai objektiivisen hoitovasteen (ORR) saavuttamisessa ei ollut eroa atetsolitsumabi- ja dosetakseli-ryhmien välillä. Objektiivisen hoitovasteen saavutti 14 % atetsolitsumabi- ja 13 % dosetakseli-ryhmän potilaista. Hoitovasteen keston mediaani niillä potilailla, jotka saavuttivat vasteen, oli kuitenkin atetsolitsumabi-ryhmässä 10,1 kuukautta pidempi kuin dosetakseli-ryhmässä (16,3 kk vs. 6,2 kk; hasardisuhde 0,34; 95 %:n LV 0,21–0,55).
Alaryhmäanalyysien tulokset viittaavat siihen, että atetsolitsumabin vaikutus kokonaiselossaoloaikaan on dosetakselia suotuisampi kasvaimen histologiasta (levyepiteeliperäinen vs. ei-levyepiteeliperäinen) ja PD-L1-ilmentymisen tasosta riippumatta. Alaryhmäanalyysien perusteella on kuitenkin havaittavissa trendiä siitä, että vaikutus voi olla suurempi erityisesti ei-levyepiteeliperäisten kasvainten hoidossa silloin, kun kasvaimen PD-L1-ilmentymisen taso on korkea. Samansuuntainen trendi näkyy myös nivolumabilla.
Bucherin menetelmällä toteutetussa epäsuorassa vertailussa ei todettu eroa atetsolitsumabin, nivolumabin ja pembrolitsumabin vaikutuksissa kokonaiselossaoloaikaan PD-L1-positiviisen (TPS ≥ 1 %, TC1/2/3 tai IC1/2/3) ei-pienisoluisen keuhkosyövän toisen linjan hoidossa. Epäsuoraan vertailuun liittyy kuitenkin epävarmuustekijöitä, joiden vuoksi vertailun tuloksia voidaan pitää vain suuntaa antavina. Näiden kolmen lääkeaineen turvallisuusprofiilit ovat suotuisat dosetakseliin verrattuna.
Hoidon kustannuksissa ei ole juurikaan eroja vertailtavien lääkeaineiden kesken. Mikäli hoito kestää 8 kuukautta, yhden potilaan lääke- ja annostelukustannukset tukkuhinnoin ovat atetsolitsumabi-hoidossa noin 64 000 euroa, nivolumabi-hoidossa noin 62 000 euroa ja pembrolitsumabi-hoidossa noin 66 000 euroa. Mikäli hoitoa saavia potilaita on Suomessa vuosittain noin 120, vuosittaiset lääke- ja annostelukustannukset ovat yhteensä noin 7,8 miljoonaa euroa. Kustannukset jakautuvat markkinoilla olevien PD-1- ja PD-L1-estäjien kesken. Mikäli keskimääräinen hoitoaika on yhden kuukauden arvioitua 8 kuukautta pidempi tai lyhyempi, kustannukset ovat vastaavasti noin miljoona euroa suuremmat tai pienemmät.
Siltä osin kuin atetsolitsumabin, nivolumabin ja pembrolitsumabin vertailu on epäsuorasti mahdollista, niiden vaikutuksissa tai kustannuksissa ei ole merkittäviä eroja. Näin ollen hoidon valinta voisi käytännössä perustua edullisimmin saatavilla olevaan vaihtoehtoon, huomioiden mahdolliset hinnanalennukset ja käyttöaiheen mukaiset rajaukset. Lisäksi hoitovaihtoehdon valintaan voivat vaikuttaa hoidon toteuttamiseen liittyvät tekijät kuten pembrolitsumabi-hoidon edellyttämä kasvaimen PD-L1-pitoisuuden määrittely, lääkkeen annostelufrekvenssi tai potilaan painon vaikutus annosteluun.
↧